Zarjakuva-analyyzi
Teoksen Zoppaa ja Zärvintä on
kirjoittanut J. Tilsa eli tarkemmin otettuna Jukka Tilsa. Kyseinen teos on kokoelma Tilsan 30-vuoden töistä. Tilsan ura alkoi Zärpä-lehdestä, jonka hän loi vain ja ainoastaan hänen omille sarjakuvilleen. Zärpä lehteä alettiin julkaista 1980-luvulla. Vuonna 1994 Zärpä-lehtien parhaat palat koottiin Zärmikkäimmät-albumiin. Tilsan teokset alkoivat tulemaan tunnetummaksi vasta, kun hänen Pätkittäin käy kateeksi -sarjakuvastrippejä alettiin julkaista Helsingin sanomien Nyt-liitteessä. Uudemman tuotannon tunnetuin teos on juurikin tämä humoristisiin sarjakuviin kuuluva Zoppaa ja Zärvintä, joka on julkaistu vuonna 2004. Kokoelman on kustantanut Arktinen banaani, joka on kustantanut muunmuassa myös Fingerpori sarjakuvat.
Albumi on tosiaan kokoelma Tilsan parhaista teoksista, joten yhtenäistä juonta siinä ei ole. Teoksessa ei myöskään ole yhtä ja samaa päähenkilöä, vaan nekin vaihtelevat hyvin paljon. Suurin osa henkilöistä näyttää kuitenkin samalta, joten en voi olla varma kuka on kyseessä, jos henkilön nimeä ei sarjakuvassa mainita. Muutama asia kyllä toistuu sarjakuvasta toiseen. Nimittäin omituinen kielenkäyttö sekä omituiset ja yllättävät juonenkäänteet. Omituinen kielenkäyttö tarkoittaa siis tässä tapauksessa tavallisten kirjainten korvaamista suomenkielelle hieman harvinaisemmilla kirjaimilla, kuten voi albumin nimestäkin huomata.
Tilsan sarjakuvissa henkilöt ovat lapsellisesti ja yksinkertaisesti piirrettyjä, mutta jälki on kuitenkin huoliteltua, selkeää ja siistiä. Hahmoilla on pyöreät piirteet, suuri "perunamainen" nenä, sekä isot kädet ja jalat. Myös eläimet on piirretty sarjakuvissa tällä tavoin. Eläinhahmoilla on sarjakuvissa myös puhekyky ja ne käyttäytyvät ihmismäisesti.
Sarjakuvia on tosiaan näiden kansien sisällä useita erilaisia, joten miljöö on hyvinkin vaihteleva, jolloin siitä kirjoittaminen on hieman vaikeaa. Tilsan teoksissa huomio on kuitenkin kiinnitetty hahmoihin, ei taustaan. Monessa ruudussa taustalla ei edes ole mitään, vaan kaikki huomio on hahmossa. Kuitenkin ne ruudut, jossa taustalla esiintyy jotakin, ovat myös hyvin yksinkertaisesti, mutta selkeästi piirrettyjä.
Tilsan teoksissa hahmot ovat myös pääosin mustavalkoisia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tämä luo fiiliksen hieman "tylsistyneestä" elämäntyylistä. Sarjakuvissa on monesti yksi päähenkilö, jolla on mahdollisesti jokin ystävä mukana seikkailussa. Kuitenkin päähenkilö vaikuttaa jokaisessa sarjakuvassa jollain tavoin yksinäiseltä, sillä juurikin taustat ovat osin tyhjiä eikä ole värejäkään, jotka toisivat eloa.
Teoksen lähes kaikissa sarjakuvissa kuva ja teksti ovat hyvin vahvasti sidonnaisia toisiinsa. Tekstiä löytyy oikeastaan joka ruudusta, joko kertojan muodossa, puhekuplissa tai äänitehosteita kuvaavassa muodossa. Ilman näitä tekstejä, ei Tilsan sarjakuvista ymmärtäisi juuri mitään. Jukka Tilsan teoksissa tärkeässä roolissa on siis teksti, joka selittää kuvaa ja auttaa juonen muodostamisessa.
Mielestäni mielenkiintoisimpia kohtia albumissa oli väritetyt sarjakuvat. Ne olivat innostavampia ja pirteämmän näköisiä. Niitäkin oli siis useampi, mutta kaikki niistä ovat Kannat kattoon -sarjan osia. Kyseisessä sarjassa esiintyy paljon ihmishahmoja, kun taas muissa on lähinnä fiktiivisen oloisia henkilöitä. Ne ovat muutenkin Tilsan teoksiksi hyvin monimutkaisia, sillä tekstiä ja tapahtumia on enemmän, kuin albumin muissa teoksissa.
Kerrot kuvituksesta hienosti. Hahmojen ulkonäkö selviää kirkkaasti, piirrostyyli samoin.
VastaaPoistaAlbumin omalaatuinen huumori jää nyt kokonaan esittelemättä. Kerro myös malliksi pari absurdia strippiä, niin lukijasi pääsee kiinni siitä, millainen teos on kyseessä.
Tilsasta kannattaa ehkä mainita, että hän on saanut Puupäähatun tunnustukseksi sarjakuvapiirtäjän työstään. Tilsa myös piti pitkän tauon sarjakuvista, mutta palasi uudelleen niiden pariin.