Runoanalyysi

Suvi Valli: Elämä:kertoja runokokoelma pitää sisällään erilaisia kuvauksia elämän ala- ja ylämäistä. Vallin runot ovat vaikealukuisia ja niiden tulkitseminen on täysin lukijan varassa. Valitsin runoanalyysin kohteeksi runon nimeltä "kohti pistettä jossa minua ei ole".

Koen kyseisen runon jonkinlaisena opetuksena siitä, ettei menneisyyttä saa takaisin. Runo alkaa kuvauksella hyvästä ihmisuhteesta ja siinä mahdollisesti viitataan sanontaan "jaettu ilo on kaksinkertainen ilo".

Toinen säkeistö taasen kertoo ihmissuhteen hiipumisesta ja alkuhuuman katoamisesta. Säkeitössä mainittu sanonta "vatkattua munaa ei saa kokoon" kertoo toisen kappaleen juonen hyvin tyhjentävästi.

Runossa on käytetty hyviä ja omaperäisiä vertauskuvia ja jotkut niistä ovat hyvin hämääviä ja johdattelee lukijaa välillä väärille raiteille, mutta hetken pohdinnan jälkeen viesti aukeaa ja runosta löytyy paljon uusia puolia.

Voisin itse kuvitella kyseisen runon jonkinnäköisenä parisuhteen kuvauksena. Alun onnea ei kestä ikuisuuksiin, jolloin suhteen taantuminen voi tuntua joillekin pettymyksenä. Tässä runossa saatetaan kuvata myös avioeroa. Suhde sujuu ensin hyvin ja molemmat ovat tyytyväisiä ja onnellisia, kuitenkin jotain käy ja parisuhde hajoaa käsiin.

Lopussa saatetaan myös kuvata vertauskuvien avulla paluuta onnellisesta parisuhteesta takaisin maanpinnalle, muiden sinkkujen keskelle.

Suvi Vallin runot eivät ole riimirunoja, eikä niitä edes välttämättä tunnistaisi ensinäkemältä runoiksi. Runojen joukossa on sanaselityksiä ja muita pieniä vihjeitä, jotka johdattelevat lukijaa oikealle reitille runon tulkitsemisessa.

Runoissa sanoja on myös sijoiteltu erikoisiin kohtiin, joka varmasti ohjailee lukijaa lukemaan tietyssä järjestyksessä ja pitämään taukoja tietyissä kohdissa. Sanavalinnat ovat joissain tapauksissa omituisia ja ensimmäisen lukukerran jälkeen runosta jää käteen vaan hämmennys, että mistä nämä sanat on revitty, ja mitä niillä yritetään sanoa.